Kansainvälisen urheilun välimiesoikeuden CAS:n päätös palauttaa Venäjä jääkiekon MM-kisoihin herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Kaikkein suurin kysymys kuuluu: miksi sodan keskellä MM-paikkansa ansainneen Ukrainan pitäisi edes pelätä menettävänsä paikkansa?
Perjantaina 30. lokakuuta 2026 kansainvälisestä jääkiekosta kantautui uutinen, jota en olisi halunnut kuulla.
CAS määräsi Kansainvälisen Jääkiekkoliiton IIHF:n mahdollistamaan Venäjän paluun kansainvälisiin arvokilpailuihin.
Siis mitä?
Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyssotansa Ukrainassa helmikuussa 2022. Sota jatkuu edelleen, mutta nyt Venäjälle avataan jälleen ovea maailmanmestaruuskilpailuihin.
Ukraina taisteli paikkansa – kaukalossa
Toukokuussa 2026 Ukraina teki jotain hienoa. Sen jääkiekkomaajoukkue nousi MM-kisojen ylimmälle sarjatasolle ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007.
Nousu ei tullut lahjaksi. Se ansaittiin pelaamalla jääkiekkoa, taistelemalla jokaisesta pisteestä ja uskomalla omaan tekemiseen.
Kaiken lisäksi Ukraina teki sen tilanteessa, jossa sen kotimaassa käydään sotaa.
Nyt joukkue valmistautuu vuoden 2027 MM-kisoihin Saksassa.
Mutta samaan aikaan herää pelottava mahdollisuus: voisiko Venäjän paluu merkitä sitä, että Ukraina menettää urheilullisesti ansaitsemansa kisapaikan?
Tätä ei ole päätetty. IIHF selvittää parhaillaan CAS:n ratkaisun käytännön seurauksia.
Jo pelkkä mahdollisuus tuntuu käsittämättömältä.
Sota ei saa siirtyä kaukaloon
CAS katsoi, ettei IIHF ollut osoittanut turvallisuushuolia riittävästi perustelluiksi Venäjän osallistumiskiellon jatkamiseksi.
Oikeudellisella päätöksellä on omat perusteensa. Urheilijoiden oikeudet ovat tärkeitä, eikä yksittäistä venäläistä jääkiekkoilijaa pidä automaattisesti pitää vastuullisena maansa johdon teoista.
Mutta kansainvälisessä maajoukkueurheilussa on kyse myös valtioiden edustamisesta.
Miten Ukraina ja Venäjä voisivat kohdata MM-jäällä tilanteessa, jossa niiden välillä käydään edelleen todellista sotaa?
Jääkiekko on parhaimmillaan kovaa mutta reilua urheilua. Sen ei pitäisi muuttua poliittisen vastakkainasettelun näyttämöksi, jossa pelaajien turvallisuus ja kilpailujen arvokkuus joutuvat koetukselle.
Suomen pitää pitää kiinni kannastaan
Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Heikki Hietanen on kutsunut CAS:n ratkaisua käsittämättömäksi.
Jääkiekkoliiton kanta ei ole muuttunut: Venäjän tai Valko-Venäjän osallistumiselle kansainväliseen jääkiekkoon ei nykyisessä tilanteessa nähdä edellytyksiä.
Samalla liitto on ilmoittanut kunnioittavansa kansainvälisen urheilun oikeudellista päätöksentekoa. Suomalaisia pelaajia ja toimihenkilöitä ei kuitenkaan velvoiteta osallistumaan turnauksiin, joissa nämä maat ovat mukana.
Minusta kansainvälisen jääkiekon päättäjien on nyt vastattava yhteen perustavanlaatuiseen kysymykseen:
Millainen viesti maailmalle annetaan, jos hyökkäyssotaa käyvä valtio palautetaan MM-kisoihin ja hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan kisapaikka vaarantuu?
Ukraina kuuluu MM-jäälle
En vastusta tavallisia venäläisiä jääkiekkoilijoita ihmisinä. Vastustan sitä, että Venäjän maajoukkue palautetaan kansainvälisiin arvokilpailuihin tilanteessa, jossa maan hyökkäyssota jatkuu.
Ukrainan pelaajat ovat tehneet työnsä. He ovat ansainneet paikkansa maailman parhaiden joukossa.
Nyt IIHF:n vastuulla on huolehtia siitä, ettei oikeudellisen päätöksen toteuttaminen johda urheilulliseen epäoikeudenmukaisuuteen.
Ukraina ansaitsi paikkansa kaukalossa. Sitä ei saa viedä pois Venäjän paluun vuoksi.
Ja jos tämä on kansainvälisen jääkiekon uusi suunta, on aiheellista kysyä, mihin sen arvot ovat katoamassa.
Lähteet: Kansainvälinen Jääkiekkoliitto (IIHF), Suomen Jääkiekkoliitto, NHL.com, 2026.
Tietoja kirjoittajasta
