Joskus keskeneräisyys on arvokkaampaa kuin valmis mestariteos – Lennon tiesi sen paremmin kuin kukaan.
John Lennon oli muusikkona paljon enemmän kuin vain laulaja ja säveltäjä – hän oli kokeilija, joka ei pelännyt jättää kappaleita kesken. Beatlesien levyiltä löytyy lukemattomia esimerkkejä, joissa nauhaa soitettiin väärinpäin, ääntä manipuloitiin, tai otettiin käyttöön sattumalta syntyneitä efektejä. Yksi kuuluisimmista on Strawberry Fields Forever (1967), jonka surrealistinen tunnelma syntyi juuri tällaisista rohkeista kokeiluista.
Mutta todellinen nerous piilee siinä, mitä Lennon jätti pöytälaatikkoon. Hän nauhoitti 1970-luvun lopulla kotonaan yksinkertaisia demoja, joissa kuului vain hänen äänensä ja piano. Yksi niistä oli Free as a Bird (1977). Lennon ei ehtinyt viimeistellä kappaletta, mutta lähes 20 vuotta myöhemmin Paul McCartney, George Harrison ja Ringo Starr rakensivat sen ympärille uuden Beatles-kappaleen. Julkaisuhetkellä vuonna 1995 maailma sai kuulla, kuinka mennyt ja nykyhetki voivat sulautua yhteen.
Lennon osoitti, että keskeneräisyys ei ole heikkous. Se voi olla siemen, joka odottaa oikeaa hetkeä kasvaakseen. Hänen pöytälaatikkoonsa jäi paljon materiaalia, mutta ehkä juuri se tekee hänestä neron – hän uskalsi antaa ajatustensa jäädä leijumaan, odottamaan tulevaisuutta.
About the Author
