Freedom Ship olisi toteutuessaan enemmän kelluva kaupunki kuin tavallinen risteilyalus. HAVAINNEKUVA: FREEDOMSHIP.COM
Ihminen on aina osannut haaveilla suuresti. Joskus jopa niin suuresti, että tavallinen risteilyalus alkaa tuntua vain kelluvalta rivitalolta.
Freedom Ship on juuri sellainen hanke.
Kyse ei ole vain isosta laivasta, vaan kokonaisesta kelluvasta kaupungista. Ajatuksesta, jossa kymmenet tuhannet ihmiset asuisivat, tekisivät töitä, kävisivät koulua, söisivät ravintoloissa, käyttäisivät sairaalapalveluja, kävelisivät puistoissa ja eläisivät arkeaan valtavalla merellä liikkuvalla rakennelmalla.
Laivalla olisi pituutta lähes maili, eli noin 1,6 kilometriä. Leveyttä olisi noin 800 jalkaa eli reilut 240 metriä. Kansia olisi 30. Kyydissä voisi olla yhteensä jopa 80 000 ihmistä.
Siinä kohtaa ei enää puhuta risteilystä.
Siinä puhutaan kaupungista, joka on päättänyt lähteä merelle.
Freedom Shipin tarina ei ole uusi. Sen taustalla oleva ajatus syntyi jo 1990-luvulla, kun yhdysvaltalainen insinööri Norman Nixon ehdotti valtavaa kelluvaa kaupunkia. Nixon kuoli vuonna 2012, mutta idea ei kuollut hänen mukanaan. Se on vuosien varrella noussut aina uudelleen pintaan, aivan kuin merellä ajelehtiva haave, jota kukaan ei ole saanut kunnolla upotettua.
Nyt hanketta on jälleen herätelty esiin Freedom Cruise Line Internationalin kautta. Yhtiön toimitusjohtaja Roger Gooch uskoo, että kysyntää olisi. Hänen mukaansa kiinnostusta voisi olla jopa useammalle tällaiselle alukselle.
Tässä kohtaa kannattaa kuitenkin pysähtyä hetkeksi.
Freedom Shipiä ei ole rakennettu. Rakentamista ei ole aloitettu. Ja kuten monessa muussakin maailman suurimmassa unelmassa, suurin kysymys on raha.
Hintalappu liikkuu noin 12 miljardissa punnassa. Se on summa, jolla ei enää rakenneta vain laivaa. Sillä yritetään rakentaa kokonainen maailma.
Artikkeliteksti jatkuu kuvan jälkeen.
Suunnitelmien mukaan Freedom Shipillä olisi kodit noin 50 000 pysyvälle asukkaalle. Lisäksi tilaa olisi noin 10 000 vierailijalle ja risteilymatkustajalle. Heitä palvelisi noin 20 000 miehistön jäsentä.
Laivalla olisi tutkimussairaala, kouluja, kauppoja, ravintoloita, hotelleja, kongressikeskus, vesipuisto, museoita, sinfoniaorkesteri, yökerhoja ja jopa 15 000-paikkainen urheilustadion. Korkeuksista löytyisi helikopterikenttiä, ja liikkumista helpottaisi sisäinen raitiovaunumainen järjestelmä.
Kävelyreittejä olisi kymmeniä kilometrejä ja puistoalueita useita hehtaareja. Ajatus on, että ihmiset eivät vain matkustaisi paikasta toiseen, vaan eläisivät laivalla.
Freedom Ship ei myöskään kiinnittyisi tavallisiin satamiin. Se olisi liian suuri sellaiseen. Sen sijaan se pysyisi merellä, kansainvälisillä vesillä, ja ihmiset kuljetettaisiin maihin lautoilla tai muilla aluksilla. Jopa muut risteilyalukset voisivat kiinnittyä sen viereen.
Tämä kuulostaa samaan aikaan kiehtovalta ja täysin järjettömältä.
Laivan olisi tarkoitus kiertää maailmaa hitaasti. Nopeutta olisi vain noin seitsemän solmua, joten kyseessä ei olisi mikään kiireinen merien pikajuna. Enemmänkin hitaasti liikkuva kaupunki, joka ilmestyisi jonnekin päin maailmaa, viipyisi aikansa ja jatkaisi sitten matkaansa.
Mukana on myös vihreä kulma. Hankkeen mukaan alus voisi puhdistaa meriä liikkuessaan. Lisäksi sen on arvioitu mahdollisesti käyttävän ydinvoimaa, mikä vähentäisi päästöjä verrattuna perinteisiin polttoaineisiin.
Tässä kohtaa Hullu maailma -mittari alkaa jo väristä.
Ydinvoimalla kulkeva kelluva kaupunki, jossa on sairaala, kouluja, kasino, stadion, puistoja, museoita, hotelleja ja kymmeniä tuhansia asukkaita, jotka elävät kansainvälisillä vesillä.
Jos tämän keksisi elokuvakäsikirjoitukseen, joku sanoisi varmasti, että nyt mennään vähän yli.
Mutta Freedom Ship ei ole vain vitsi. Sitä on suunniteltu vuosikymmeniä. Sen ympärille on rakennettu organisaatioita, havainnekuvia ja lupauksia. Mukana on arkkitehtejä, laivasuunnittelijoita ja projektinvetäjiä, jotka vakuuttavat, että tämä voisi vielä joskus toteutua.
Silti juuri siinä on hankkeen suurin ristiriita.
Freedom Ship on ollut tulossa jo vuosikymmeniä. Se on ollut piirustuksissa, visioissa ja otsikoissa. Se on aina melkein mahdollinen, mutta ei koskaan oikeasti merellä.
Ehkä juuri siksi se kiehtoo.
Se on yhtä aikaa tulevaisuuden kaupunkisuunnittelua, risteilybisneksen märkä uni, teknologinen suuruudenhulluus ja ihmiskunnan vanha tarve karata rajoja pakoon. Siinä on ajatus vapaudesta, mutta myös paljon kysymyksiä.
Artikkeliteksti jatkuu kuvan jälkeen.
Kenen lait tällaisessa kaupungissa pätevät?
Kuka valvoo turvallisuutta?
Miten sairaanhoito, koulutus ja asuminen järjestetään käytännössä?
Miten jätteet, energia, ruoka ja vesi hoidetaan?
Mitä tapahtuu, jos näin valtava rakennelma joutuu ongelmiin keskellä merta?
Ja ennen kaikkea: kuka maksaa kaiken?
Freedom Shipin puolustajat näkevät siinä tulevaisuuden. Heille se on kelluva yhteisö, joka voisi yhdistää asumisen, matkailun, työn ja palvelut tavalla, jota ei ole ennen nähty.
Skeptikoille se on taas maailman kallein PowerPoint-unelma.
Ja ehkä totuus on jossain siinä välissä.
Freedom Ship kertoo paljon ihmisestä. Me emme tyydy rakentamaan taloja maalle, vaan haluamme rakentaa kokonaisia kaupunkeja merelle. Emme tyydy risteilemään viikkoa, vaan haluamme muuttaa laivalle asumaan. Emme halua vain nähdä maailmaa, vaan ottaa oman kelluvan maailmamme mukaan.
Se on hullua.
Mutta samalla juuri siksi se sopii tähän maailmaan niin täydellisesti.
Artikkeliteksti jatkuu kuvan jälkeen.
Freedom Ship ei ole vielä lähtenyt satamasta, koska sitä ei ole koskaan rakennettu. Silti se seilaa vuodesta toiseen ihmisten mielikuvituksessa, uutisissa, videoissa ja suunnitelmissa.
Ehkä jonain päivänä merellä todella näkyy kaupunki, joka liikkuu hitaasti horisontissa.
Tai ehkä Freedom Ship jää ikuisesti haaveeksi, joka nousee pintaan aina muutaman vuoden välein, heiluttaa kättään ja katoaa taas sumuun.
Joka tapauksessa yksi asia on varma.
Jos tämä joskus rakennetaan, sitä ei voi enää kutsua vain laivaksi.
Se olisi kaupunki, joka päätti lähteä karkuun mantereelta.
Katso myös aiheeseen liittyvä video alta.
Tietoja kirjoittajasta
