Marraskuun 17. päivänä 1808 Helsinkiä kohtasi tuhoisa tulipalo. Noin neljäsosa kaupungista tuhoutui, mutta palon aiheuttanut renki selvisi kahden viikon rangaistuksella. Vain muutamaa vuotta myöhemmin pieni ja pahoin kärsinyt kaupunki kohosi Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi.
Historian käänteet ovat joskus niin erikoisia, ettei niitä tarvitse edes keksiä.
Vuonna 1808 elettiin Suomen sodan aikaa. Venäläiset sotajoukot olivat miehittäneet Helsingin, ja kaupungin taloihin oli majoitettu sotilaita.
Marraskuun 17. päivän aamuyöllä tapahtui jotakin, joka muutti Helsingin historiaa pysyvästi.
Yksi renki, yksi lyhty ja tuhoisat seuraukset
Tulipalo sai alkunsa Suurkadulla, nykyisen Aleksanterinkadun itäpään tienoilla sijainneelta tontilta.
Leskirouva Dobbinin omistamassa talossa asui vuokralla kauppias Gabriel Johan Cadeniuksen palveluksessa ollut renki Gustaf Lindqvist oli viettänyt iltaa venäläisen sotilaan seurassa.
Yöllä hän lähti viemään hevosta suojaan ja laski lyhtynsä halkopinon päälle. Lähtiessään hän sammutti lyhdyn nipistämällä sen sydämen ja heitti sydämen maahan.
Seuraukset olivat kohtalokkaat.
Aamulla noin viiden aikaan havaittiin savua ja liekkejä. Voimakas tuuli levitti paloa nopeasti kaupungin rakennuksiin.
Helsingin puutalovaltainen keskusta oli pahassa pulassa.
Neljäsosa kaupungista katosi
Palon tuhot olivat valtavia.
Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksen mukaan 61 taloa tuhoutui kokonaan ja 16 muuta taloa osittain tai ne jouduttiin purkamaan.
Myös useita julkisia rakennuksia tuhoutui.
Tuli levisi erityisesti kaupungin itäisiin ja kaakkoisiin osiin. Etelässä sen etenemistä pysäytti osaltaan kivirakenteinen Sederholmin talo, joka kärsi itsekin vahinkoja.
Kaikkiaan noin neljäsosa Helsingistä katosi tulipalossa.
Rangaistus: kaksi viikkoa vedellä ja leivällä
Entä tulipalon aiheuttanut Gustaf Lindqvist?
Hänet tuomittiin palon sytyttämisestä 14 päiväksi vedelle ja leivälle.
Siinä kaikki.
Nykypäivän näkökulmasta rangaistus tuntuu hämmästyttävän lievältä, kun seurauksena oli kokonaisen kaupunginosan tuhoutuminen.
Pikkupiru voisi todeta, että Helsingin historian kalleimmaksi osoittautuneesta lyhdyn sammuttamisesta ei sentään tullut kovin pitkää ruokavalioremonttia.
Vuonna 1812 Helsingistä tehtiin pääkaupunki
Ja sitten historian varsinainen yllätys!
Huhtikuun 8. päivänä 1812 keisari Aleksanteri I määräsi Helsingin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi.
Vain hieman yli kolme vuotta aikaisemmin neljäsosa kaupungista oli tuhoutunut tulipalossa.
Pääkaupunkipäätöksen taustalla olivat ennen kaikkea poliittiset ja sotilaalliset syyt.
Suomi oli siirtynyt Ruotsilta Venäjän vallan alle vuonna 1809. Turku sijaitsi uuden hallitsijan näkökulmasta liian lähellä Ruotsia ja Tukholmaa.
Helsinki puolestaan sijaitsi idempänä, ja läheinen Viaporin linnoitus oli strategisesti tärkeä.
Myös vuoden 1808 tulipalo vaikutti tilanteeseen: pahoin vaurioitunut kaupunki voitiin rakentaa uudelleen pääkaupungin arvoiseksi.
Pienestä kaupungista keisarilliseksi keskukseksi
Helsingissä oli 1810-luvun alussa vain muutamia tuhansia asukkaita.
Uuden pääkaupungin suunnittelu annettiin Johan Albrecht Ehrenströmille, ja arkkitehti Carl Ludvig Engel ryhtyi suunnittelemaan kaupungin monumentaalisia rakennuksia.
Senaatintori ympäristöineen alkoi vähitellen saada nykyistä muotoaan.
Erikoista kyllä, pääkaupungin siirtäminen ei johtunut Turun suuresta palosta, kuten joskus saatetaan kuvitella. Turun palo tapahtui vasta vuonna 1827, viisitoista vuotta Helsingin pääkaupunkipäätöksen jälkeen.
Turku menetti siis pääkaupunkiasemansa jo ennen omaa suurpaloaan.
Pikkupirun historian oppitunti
Vuonna 1808 Helsinki menetti neljäsosan rakennuksistaan, ja tulipalon aiheuttaja sai kahden viikon rangaistuksen.
Vuonna 1812 kaupungista tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki.
Helsingin nousu ei tietenkään ollut tulipalon sytyttäneen rengin ansiota. Mutta ilman palon aiheuttamia tuhoja uuden pääkaupungin rakentaminen olisi voinut näyttää hyvin erilaiselta.
😈Pikkupirun loppukaneetti:😈
Lähteet:
– Helsingin kaupunginmuseo: Markku Heikkinen, Helsinki, Presidentinlinna – arkeologinen valvonta 2010–2012, s. 36.
– Helsingin kaupunki: 1812 – pääkaupunki.
– Helsingin kaupunki: Keisarillisen Helsingin rakentaminen.
