Mielikuvituskuva
Ennen vanhaan, jos halusi tietää jotain, piti kaivaa kirjahyllystä tietosanakirja, marssia kirjastoon tai kysyä siltä sukulaiselta, joka tiesi muka kaiken.
Nyt riittää muutama napautus. Hakukone antaa vastauksen sekunneissa, tekoäly selittää asian pyydettäessä ja sosiaalisessa mediassa joku tuntematon kertoo vielä varmasti, miksi kaikki muut ovat väärässä.
Tietoa ei siis enää puutu.
Ongelma on pikemminkin siinä, että sitä on aivan helvetisti.
Syyskuun 28. päivänä vietetään kansainvälistä tiedonsaannin päivää eli International Day for Universal Access to Information. UNESCO julisti päivän vuonna 2015, ja YK:n yleiskokous vahvisti kansainvälisen teemapäivän vuonna 2019. Perusajatus on yksinkertainen: ihmisillä tulee olla mahdollisuus etsiä, saada ja välittää tietoa.
Internet ei ole sama asia kuin totuus
Internet on mullistanut tiedon saatavuuden tavalla, jota vielä muutama vuosikymmen sitten olisi ollut vaikea kuvitella.
Samalla syntyi kokonaan uusi ongelma.
Hakutulos ei ole automaattisesti totta. Sosiaalisen median päivitys ei muutu faktaksi sillä, että sitä jaetaan 100 000 kertaa. Eikä näyttävä verkkosivu ole välttämättä luotettavampi kuin rumasti rakennettu sivu.
Myös vanha tieto voi näyttää hakutuloksissa aivan uudelta.
Japyh.comissakin tämän huomaa jatkuvasti. Vuosia vanhat jutut saattavat yhtäkkiä nousta uudelleen luetuimpien joukkoon, vaikka jutun henkilön seura, työpaikka tai koko elämäntilanne olisi jo muuttunut.
Internet ei katso kalenteria puolestasi.
Hakukone, tekoäly ja Pikkupiru
Hakukoneiden aikakaudella opeteltiin ensin googlaamaan.
Nyt pitäisi opetella myös kysymään tekoälyltä oikein — ja ennen kaikkea tarkistamaan, mistä vastaus on peräisin.
Tekoäly voi löytää, yhdistellä ja selittää valtavan määrän tietoa nopeasti. Se ei kuitenkaan tee lähdekritiikistä tarpeetonta. Päinvastoin.
Vuoden 2026 kansainvälisen tiedonsaannin päivän teemana onkin tiedon eheys digitaalisella aikakaudella ja se, miten luotettavan tiedon saatavuus auttaa torjumaan väärää ja harhaanjohtavaa informaatiota. YK nostaa esiin muun muassa luotettavan virallisen tiedon, medialukutaidon ja uskottavan datan merkityksen.
Pikkupirun sääntö voisi olla yksinkertainen:
Jos internetissä lukee jotain uskomatonta, tarkista ensin, ennen kuin alat huutaa siitä naapurille.
Ja tarkista mielellään vielä toinenkin lähde.
Ennen tietoa oli liian vähän – nyt sitä on liikaa
Ehkä tässä on koko digitaalisen maailman suurin ironia.
Ihmiskunta käytti vuosisatoja siihen, että tieto saataisiin mahdollisimman monen ulottuville.
Nyt suuri osa maailman tiedosta kulkee taskussa mukana.
Silti oikean tiedon löytäminen voi olla vaikeampaa kuin koskaan.
Yksi hakusana voi antaa miljoonia tuloksia. Sosiaalinen media tarjoaa jokaiselle oman versionsa todellisuudesta. Tekoäly pystyy vastaamaan lähes mihin tahansa kysymykseen.
Ja kaiken keskellä ihmisen pitäisi vielä itse ratkaista, mihin uskoa.
Internet tietää paljon – sinä päätät mitä uskot
Ehkä internet ei siis sittenkään tiedä kaikkea.
Se sisältää vain valtavan määrän ihmisten sinne laittamaa tietoa, mielipiteitä, kuvia, virheitä, vanhoja artikkeleita, tutkimuksia, vitsejä ja välillä täydellistä hölynpölyä.
Työkalu on valtava.
Mutta käyttäjän pääkoppa on edelleen tarpeellinen lisävaruste.
Turistaan ku keritään – mutta tarkistetaan välillä lähteetkin.
Tietoja kirjoittajasta
