Kun sää on harmaa ja hakku käy, ei odota näkevänsä kauppiasta omalla katolla.Kaikki alkoi sateisena aamuna. Olin juuri saanut uuden Pepsi’s Mining Quarries -modin toimintaan, ensimmäinen hakku asennettuna ja tupla-arkut valmiina vastaanottamaan raudan sadon. Kaikki näytti hyvältä. Mutta sitten – outo ääni katon suunnalta.
Käännyin ympäri ja katsoin ylös. Siellä se seisoi: kulkukauppias. Värikkäissä vaatteissaan, lamaa vieressään, katse määrätietoisena kuin olisi aikonut julistaa uuden kauppakumppanuuden… sateen keskellä… suoraan taloni katolta.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kyseinen hahmo rikkoi kyläni hiljaista sopimusta. Olin jo pystyttänyt kyltin: Kulkukauppias pysyköön poissa katolta. Mutta ei – hän näytti ottavan sen vain haasteena. Ilmeisesti kyltit eivät päde niille, joilla on kaksi laamaa ja liikaa itseluottamusta.
Voisiko tämä olla alku jollekin suuremmalle? Vastarintaliike, joka alkaa yksittäisestä kaupustelijasta? Ehkä hän yrittää perustaa kattojen ylle ulottuvan myyntiverkoston? Tai ehkä hän vain eksyi teleportatessaan.
Oli miten oli, hän sai aikaan naurun. Ja sateen loputtua hän oli poissa – kuten aina. Mutta jokin jäi. Tarina. Tarina kulkukauppiaasta, joka ei tunne rajoja.
About the Author
