Ohjaaja James Wanin kauhuelokuva Aquaman (2018) näytetään ensimmäistä kertaa SUBilla.
Kauhuelokuvista tutuksi tulleen James Wanin ohjaama Aquaman (2018) on kepeä seikkailuelokuva, joka yrittää ehkä hieman liikaa. Dramaattiseksi tarkoitettu dialogi on enemmänkin vaivaannuttavaa, ja eeppiset toimintakohtaukset digitaalista mössöä. Täysin epäonnistunut elokuva ei kuitenkaan ole. Huonot puolet ikään kuin täydentävät hyviä puolia, joita löytyy runsaasti.

Jason Momoa on mainio Aquaman. Sarjakuvissa enemmänkin vitsinä mukana ollut hahmo on todella saatu herätettyä eloon ansaitsemallaan tavalla. Hahmo ei ärsytä vaan naurattaa. Momoa ei ole draamanäyttelijöiden parhaimmistoa mutta suorittaa roolinsa kunniallisesti.

Ohjaaja Wanin luottonäyttelijöihin lukeutuva Patrick Wilson tekee yllättävän pahisroolin Ormina, Aquamanin velipuolena, joka havittelee meren kuninkuutta.

Elokuvassa on mukana myös muita kovia nimiä, kuten Nicole Kidman ja Willem Dafoe. Kidman esittää Aquamanin äitiä, joka alkurymistelyjen jälkeen katoaa. Dafoe saa huomattavasti enemmän aikaa ruudulla. Hänen esittämänsä Vulko on Aquamanin mentori, ja Dafoe tekeekin hienoja temppuja useaan otteeseen.

Elokuvan juoni on tyypillistä supersankarihuttua. Pahis yrittää valloittaa maailman, ja sankari yrittää pelastaa päivän. Tällä kertaa etsitään artefaktia, jolla pahuus voitetaan. Erittäin arvattavissa oleva tarina ei onneksi häiritse liikaa, kun keskittyy ihailemaan elokuvan huippukaunista kuvaa ja visuaalista tarinankerrontaa. James Wan todella osaa herättää visionsa eloon ruudulle.

Kuten jo aiemmin mainittu, Wan tunnetaan kauhuelokuvistaan, joten on ilo nähdä elokuvassa mukana myös kauhuelementtejä.

Elementtien yhdistely ei kuitenkaan toimi aivan ongelmitta. Muutamaan otteeseen nopeat vaihdokset aiheuttavat pientä laahausta. Osa kohtauksista tuntuu jopa irrallisilta, kun Wan muuttaa tunnelmaa ahdistavan nopeasti. Toinen laahaava tekijä on elokuvan kesto. Huimat 144 minuuttia kestävä rymistely olisi todennäköisesti toiminut aivan yhtä hyvin parikymmentä minuuttia lyhyempänä.

Sitten vielä lisää mongerrusta visuaalisista efekteistä ja taistelukohtauksista. Pienemmissä kohtauksissa efektit ovat mahtavia lisäyksiä kuvaaja Don Burgessin henkeäsalpaavaan kuvaan. Varsinkin Aquamanin ja Ormin kaksintaistelu aiheuttaa kylmät väreet. Black Panther -tyylinen alkuasetelma muuttuu yllättäen visuaalisilla efekteillä rikastetuksi kamppailuksi elämästä ja kuolemasta.

Elokuvan edetessä mukaan mahtuu tietenkin huiman kokoisia taistelukohtauksia, joihin mielenkiinto ei välttämättä jaksa riittää. Todella pitkään kestävä lopputaistelu sisältää niin paljon animaatiota, ettei huomiota pysty jakamaan kaikelle ruudulla näkyvälle samaan aikaan, jolloin keskittyminen herpaantuu.

Muuten Aquaman on varsin toimiva paketti, joka jättää hymyn huulille ja valoisan tulevaisuuden DC-elokuville. Nyt vain toivotaan, että James Wan pysyy mukana jatkossakin.

Aquaman esitetään nyt Suomen televisiossa ensimmäistä kertaa. Luvassa on kaksi lähetystä Subilla:

• La 02.10.2021 klo 21:00
• Ke 06.10.2021 klo 21:00