Isän ja pojan välinen tarina ei vanhene koskaan. Ugly Kid Joe toi tähän klassikkoon 90-luvun karheuden – ja muistutti, miten helposti tärkeät hetket lipuvat ohi.
Alun perin Cat’s in the Cradle on amerikkalaisen laulaja-lauluntekijän Harry Chapinin folk rock -kappale hänen albumiltaan Verities & Balderdash (1974). Kappale nousi vuosien saatossa ajattomaksi tarinaksi, joka koskettaa sukupolvesta toiseen.
Laulu kertoo miehestä, josta tulee isä – mutta joka on jatkuvasti liian kiireinen viettääkseen aikaa poikansa kanssa. Poika katsoo häntä ylöspäin, ihailee ja lupaa kasvaa samanlaiseksi.
Ja juuri niin lopulta käy.
Kun poika aikuistuu, roolit kääntyvät. Isä yrittää viimein löytää aikaa, mutta nyt poika elää omaa kiireistä elämäänsä. Hetki, jota ei koskaan ollut, ei enää palaudu.
Siinä kohtaa isä ymmärtää jotain pysäyttävää:
pojasta tuli juuri sellainen kuin hän itse oli.
Kappaleen tausta tekee siitä vielä henkilökohtaisemman. Tarinan juuret ulottuvat Chapinin vaimon Sandra “Sandy” Gastonin kirjoittamaan runoon, mikä selittää sen poikkeuksellisen aitouden. Tämä ei ole vain laulu – tämä on pala oikeaa elämää.
Ugly Kid Joen versio vuodelta 1992 tuo kappaleeseen uuden sävyn. Se ei silottele, vaan tuo tarinan lähemmäs kuulijaa – suorempana, karheampana ja ehkä siksi myös raaempana. Juuri siksi se toimii yhä tänäkin päivänä.
💭 Kumpi versio koskettaa enemmän – alkuperäinen vai 90-luvun rock-tulkinta?
About the Author
