Yleisradion ensimmäisestä lähetyksestä tulee tänään kuluneeksi tasan sata vuotta. Säännöllinen yleisradiotoiminta alkoi Suomessa 9. syyskuuta 1926, kun Alexis af Enehjelm ilmoitti Helsingin Unioninkadulla sijainneesta studiosta lähetystoiminnan alkamisesta.
Sadan vuoden merkkipäivän Päivän biisiksi sopii lähes täydellisesti Queen –yhtyeen vuonna 1984 julkaisema Radio Ga Ga.
Valinta on samalla hieman ironinen. Roger Taylorin kirjoittama kappale syntyi aikana, jolloin television musiikkivideot valtasivat alaa ja radion pelättiin menettäneen entisen merkityksensä. Radio Ga Ga ei kuitenkaan ole pelkkä radion kuolinilmoitus. Se muistelee radion suuria aikoja, arvostelee sen muuttumista taustahälyksi ja toivoo, ettei sen hienoin hetki olisi vielä takana.
Kaikki lähetettiin aluksi suorana
Kun Yleisradio aloitti toimintansa vuonna 1926, käytössä ei ollut vielä äänentallennuslaitteita. Ohjelmat oli siksi lähetettävä suorina.
Radio toi ihmisten koteihin elävää musiikkia, puhetta, kuunnelmia, lastenohjelmia, uutisia ja kokonaisen maailman, jota kuulijan ei tarvinnut nähdä voidakseen kuvitella sen.
Vastaanottimen ympärille saatettiin kokoontua yhdessä. Radio ei ollut vain kodin nurkassa soiva laite, vaan ikkuna muualle Suomeen ja kauas maan rajojen ulkopuolelle.
Vuosikymmenten kuluessa radion rinnalle tulivat televisio, musiikkivideot, internet, suoratoistopalvelut ja podcastit. Radio ei enää hallitse ihmisten vapaa-aikaa samalla tavalla kuin ennen. Silti sen perusajatus elää edelleen: joku puhuu, soittaa musiikkia tai kertoo tarinan, ja jossakin toinen ihminen kuuntelee.
Radioääni saattoi muuttua tutuksi ihmiseksi
Suomalaisen radion historia ei muodostu vain lähettimistä, studioista ja taajuuksista. Sen tekivät ennen kaikkea ihmiset, joiden äänet tulivat koteihin päivästä ja vuodesta toiseen.
Markus Rautio eli Markus-setä oli suomalaisen radion ensimmäisiä suuria persoonia. Hänet palkattiin Yleisradioon heti sen toiminnan alkuvaiheessa, ja hänen Lastentuntinsa kuului ohjelmistoon vuosikymmenten ajan.
Myöhemmin kuulijoille tulivat tutuiksi monet aivan erilaiset radioäänet ja persoonat. Pertti Salovaara, Gösta Sundqvist, Jari Sarasvuo, Janne Porkka ja Ari ”Vaakku” Varjus edustavat kukin omanlaistaan radiota ja omaa aikakauttaan.
Kaikkia ei kuunneltu pelkästään heidän soittamansa musiikin vuoksi. Ohjelma avattiin, koska haluttiin kuulla juuri kyseisen ihmisen ääni, jutut ja tapa nähdä maailma.
Radiojuontaja saattoi tuntua tutulta, vaikka kuulija ei ollut koskaan tavannut häntä. Ääni tuli keittiöön aamulla, kulki autossa työmatkalla ja piti seuraa yksinäisenä iltana.
Radio kuoli – mutta ei sittenkään
Radio Ga Ga katsoi jo vuonna 1984 taaksepäin aikaan, jolloin radio sai ihmiset nauramaan, itkemään ja kuvittelemaan näkymättömiä maailmoja. Musiikkivideoiden aikakaudella radio näytti vanhentuneelta ja lähes kuolleelta välineeltä.
Sata vuotta Yleisradion ensimmäisen lähetyksen jälkeen voi sanoa, että vanhan ajan radio on osittain kadonnut. Ohjelmia kuunnellaan nyt myös puhelimilla, tietokoneilla ja jälkikäteen verkosta. Taajuuden tilalle on tullut sovellus ja suorasta lähetyksestä on tullut tallenne.
Radio ei kuitenkaan kuollut. Se muutti muotoaan.
Samalla muistot vanhoista radio-ohjelmista ja niiden persoonista elävät kuulijoissa. Vastaanotin voi hiljentyä ja lähetys päättyä, mutta kerran tutuksi tullut ääni voi jäädä ihmisen mieleen koko loppuelämäksi.
Siksi Queenin Radio Ga Ga ei ole vain laulu kuolevasta radiosta. Se on kunnianosoitus välineelle, joka toi musiikin, uutiset, urheilun, huumorin ja ihmisten äänet miljooniin koteihin.
Kuka on jäänyt sinun mieleesi kaikkien aikojen tärkeimpänä suomalaisena radioäänenä? Entä kuunteletko nykyään enää perinteisiä radiolähetyksiä?
Päivän biisi: Queen – Radio Ga Ga (1984)
Yleisradion ensimmäisestä lähetyksestä tulee tänään kuluneeksi tasan sata vuotta. Säännöllinen yleisradiotoiminta alkoi Suomessa 9. syyskuuta 1926, kun Alexis af Enehjelm ilmoitti Helsingin Unioninkadulla sijainneesta studiosta lähetystoiminnan alkamisesta.
Sadan vuoden merkkipäivän Päivän biisiksi sopii lähes täydellisesti Queenin vuonna 1984 julkaisema Radio Ga Ga.
Valinta on samalla hieman ironinen. Roger Taylorin kirjoittama kappale syntyi aikana, jolloin television musiikkivideot valtasivatalaa ja radion pelättiin menettäneen entisen merkityksensä. Radio Ga Ga ei kuitenkaan ole pelkkä radion kuolinilmoitus. Se muistelee radion suuria aikoja, arvostelee sen muuttumista taustahälyksi ja toivoo, ettei sen hienoin hetki olisi vielä takana.
Kaikki lähetettiin aluksi suorana
Kun Yleisradio aloitti toimintansa vuonna 1926, käytössä ei ollut vielä äänentallennuslaitteita. Ohjelmat oli siksi lähetettävä suorina.
Radio toi ihmisten koteihin elävää musiikkia, puhetta, kuunnelmia, lastenohjelmia, uutisia ja kokonaisen maailman, jota kuulijan ei tarvinnut nähdä voidakseen kuvitella sen.
Vastaanottimen ympärille saatettiin kokoontua yhdessä. Radio ei ollut vain kodin nurkassa soiva laite, vaan ikkuna muualle Suomeen ja kauas maan rajojen ulkopuolelle.
Vuosikymmenten kuluessa radion rinnalle tulivat televisio, musiikkivideot, internet, suoratoistopalvelut ja podcastit. Radio ei enää hallitse ihmisten vapaa-aikaa samalla tavalla kuin ennen. Silti sen perusajatus elää edelleen: joku puhuu, soittaa musiikkia tai kertoo tarinan, ja jossakin toinen ihminen kuuntelee.
Radioääni saattoi muuttua tutuksi ihmiseksi
Suomalaisen radion historia ei muodostu vain lähettimistä, studioista ja taajuuksista. Sen tekivät ennen kaikkea ihmiset, joiden äänet tulivat koteihin päivästä ja vuodesta toiseen.
Markus Rautio eli Markus-setä oli suomalaisen radion ensimmäisiä suuria persoonia. Hänet palkattiin Yleisradioon heti sen toiminnan alkuvaiheessa, ja hänen Lastentuntinsa kuului ohjelmistoon vuosikymmenten ajan.
Myöhemmin kuulijoille tulivat tutuiksi monet aivan erilaiset radioäänet ja persoonat. Pertti Salovaara, Gösta Sundqvist, Jari Sarasvuo, Janne Porkka ja Ari ”Vaakku” Varjus edustavat kukin omanlaistaan radiota ja omaa aikakauttaan.
Kaikkia ei kuunneltu pelkästään heidän soittamansa musiikin vuoksi. Ohjelma avattiin, koska haluttiin kuulla juuri kyseisen ihmisen ääni, jutut ja tapa nähdä maailma.
Radiojuontaja saattoi tuntua tutulta, vaikka kuulija ei ollut koskaan tavannut häntä. Ääni tuli keittiöön aamulla, kulki autossa työmatkalla ja piti seuraa yksinäisenä iltana.
Radio kuoli – mutta ei sittenkään
Radio Ga Ga katsoi jo vuonna 1984 taaksepäin aikaan, jolloin radio sai ihmiset nauramaan, itkemään ja kuvittelemaan näkymättömiä maailmoja. Musiikkivideoiden aikakaudella radio näytti vanhentuneelta ja lähes kuolleelta välineeltä.
Sata vuotta Yleisradion ensimmäisen lähetyksen jälkeen voi sanoa, että vanhan ajan radio on osittain kadonnut. Ohjelmia kuunnellaan nyt myös puhelimilla, tietokoneilla ja jälkikäteen verkosta. Taajuuden tilalle on tullut sovellus ja suorasta lähetyksestä on tullut tallenne.
Radio ei kuitenkaan kuollut. Se muutti muotoaan.
Samalla muistot vanhoista radio-ohjelmista ja niiden persoonista elävät kuulijoissa. Vastaanotin voi hiljentyä ja lähetys päättyä, mutta kerran tutuksi tullut ääni voi jäädä ihmisen mieleen koko loppuelämäksi.
Siksi Queenin Radio Ga Ga ei ole vain laulu kuolevasta radiosta. Se on kunnianosoitus välineelle, joka toi musiikin, uutiset, urheilun, huumorin ja ihmisten äänet miljooniin koteihin.
Tietoja kirjoittajasta
