Suomessa kasvatettiin ennen omaleimaisia tähtiä – missä ovat seuraavat Myllykset ja Siltaset?

Suomalaisen kiekon sankarit – missä ovat uudet tähdet? KUVA: Felix Natalis/Japyh.com

Suomessa on ollut pitkä ja kunniakas perinne tuottaa huipputason maalivahteja ja puolustajia, jotka ovat pelityyliltään olleet maailman mittapuulla poikkeuksellisia. Vuosikymmenien ajan suomalainen maalivahti- ja puolustajakoulutus tuotti nimiä, jotka eivät kulkeneet standardimuotin läpi, vaan pelasivat omalla tyylillään ja menestyivät siinä.

Unohtumattomat maalivahdit

Jarmo Myllys – Kolminkertainen MM-hopeamitalisti ja Suomen ensimmäisen MM-kullan 1995 voittaja. Myllys oli torjuja, joka pystyi venymään mahdottomiin torjuntoihin ja pysäyttämään kiekon tilanteessa kuin tilanteessa.

Hannu Kamppuri – Yksi suomalaisen jääkiekkohistorian värikkäimmistä maalivahdeista. Kamppuri voitti uransa aikana kaksi SM-liigan kultaa kausina 1981–1982 ja 1983–1984 Tapparan riveissä. Kamppuri edusti Suomea useissa MM-kisoissa ja oli tunnettu akrobaattisesta tyylistään sekä kyvystään pelata suurissa otteluissa. Hänen torjuntatyylinsä oli jotain aivan muuta kuin nykyajan perhostorjujat – se perustui enemmän reaktioihin ja vaistoon.

Miikka Kiprusoff – NHL:n parhaimmistoon kuulunut suomalainen, jonka sijoittuminen, rauhallisuus ja ennakointi tekivät hänestä yhden aikakautensa parhaista maalivahdeista. Kiprusoff ei ollut valtavan kokoinen (185 cm, 83 kg), mutta pelityyli perustui täydelliseen sijoittumiseen ja peliälyyn.

Ikimuistoiset puolustajat

Risto Siltanen – 170-senttinen ja 86-kiloinen puolustaja Mäntästä, **KiePon kasvatti**. Siltanen oli tunnettu kovaotteisesta pelistään, mutta myös kyvystään nousta hyökkäyksiin. Hän oli niitä suomalaisia puolustajia, jotka eivät pelänneet iskeä kroppaa likoon.

Kimmo Timonen – Pienikokoinen (178 cm / 89 kg), mutta äärimmäisen taitava kiekollinen puolustaja. Timonen korvasi puutteensa koossa peliälyllä ja loistavalla sijoittumisella. Hän pelasi yli 1000 ottelua NHL:ssä ja voitti Stanley Cupin uransa päätteeksi.

Petteri Nummelin – Hyökkäävä puolustaja, joka oli Suomessa täysin omassa luokassaan kiekollisessa pelissä. Nummelin näki kentän eri tavalla ja hänen pelirohkeutensa erottui edukseen. Nummelin saavutti MM-kullan 1995, MM-hopeaa neljästi (1998, 1999, 2001, 2007), MM-pronssia kahdesti (2000, 2006) ja olympiahopeaa vuonna 2006 Torinossa. Nummelin oli 177-senttinen ja 88-kiloinen.

Hannu Luojola – A-maajoukkueessa kaudella 1970–71 kymmenen ottelua pelannut puolustaja. Luojola oli 175 cm pitkä ja 79 kg painava taistelija, joka urakoi kaukalossa kovaa. Elitesprospectin mukaan hänen tilastoihinsa kertyi yksi maali ja yhdeksän jäähyminuuttia. Vaikka maajoukkueura jäi lyhyeksi, hänen pelityylinsä jäi mieleen monille.

Nykyään maalivahtivalmennus ja puolustajakoulutus on standardisoitu tarkasti – pelaajista pyritään muovaamaan tietyn kaavan mukaisia. Perhostorjunta on lähes pakollinen, ja puolustajilta vaaditaan kokoa ja voimaa. Tämä yhdenmukaistaminen on saattanut tukahduttaa osan siitä luovuudesta ja erikoislaatuisuudesta, josta suomalaiset olivat tunnettuja.

Olisiko aika katsoa uudelleen kohti yksilöllisyyttä ja pelirohkeutta? Kaukaloissa olisi varmasti tilaa seuraavalle Myllykselle, Kamppurille tai Siltaselle, jotka eivät sovi yhteen ja samaan muottiin. Onko Atro Leppänen uusi tähtemme?

Tämä artikkeli on laadittu yhteistyössä tekoälyn kanssa ja tarkistettu.