Liigaseura Helsingin IFK järjesti eilen maanantaina kuuluisa lehdistötilaisuuden.Helsingin IFK järjesti maanantaina lehdistötilaisuuden, jossa sillä ei kuitenkaan ollut kerrottavanaan mitään merkittävää. Urheilujohtaja lupasi aiemmin vahvistuksia, toimitusjohtaja puhui strategisesta kehityksestä ja päävalmentaja… no, hän puhui omiaan. Onko HIFK enää seura – vai pelkkä brändi, joka on kadottanut johtajansa?
Kun seura ilmoitti pitävänsä lehdistötilaisuuden, jääkiekkokansa odottaa jotain konkreettista: uutta pelaajaa, valmentajaa, ehkä edes uudistunutta fanituotetta. Mutta HIFK:n tilaisuus oli kuin Uuno Turhapuron kokous – paljon puhetta, mutta kukaan ei tiennyt, mistä puhutaan.
HIFK:n urheilujohtaja Janne Pesonen lupasi “vahvistuksia ensi viikon alussa”. Viikko tuli, mutta eipä niitä vahvistuksista mitään kerrottu, mutta joukkue tarvitsee mm. maalivahdin ja hyökkääjän. Tilaisuuden lopputulos: tyhjät lauseet ja turhanpäivisiä kysymyksiä medialta.
Kuka painaa kaasua – ja kuka jarrua?
Jos HIFK olisi auto, se olisi kallis, punainen urheiluauto, jossa jokainen istuu omalla ratillaan.
• Pesonen haluaa ajaa eteenpäin.
• Toimitusjohtaja Ilkka Kortesluoma miettii, paljonko bensa maksaa.
• Hallituksen puheenjohtaja Jaakko Eskola piirtää karttaa väärinpäin.
• HIFK:n päävalmentaja Olli Jokinen huutaa takapenkiltä “annas kun mä näytän!”
Tuloksena on klassinen stadilainen kaaos – ääntä, egoa ja eksyneitä pelikirjoja.
Stadilaisuus – se ikuinen selitys
HIFK on kuin jääkiekkomaailman oma parodia itsestään: rahaa, mainetta ja nostalgiaa, mutta suunnan puuttuessa vedotaan siihen, että “tää on Stadista, bro”.
Mutta kiekko ei tunne postinumeroita. Ja tällä hetkellä näyttää siltä, että stadilaisuus on HIFK:n viimeinen puolustus, ei voimavara.
Mentorin arvio
“HIFK tarvitsee vähemmän puhetta ja enemmän johtamista. Nyt seura muistuttaa pressitilaisuutta, jossa mikrofoni on päällä, mutta kukaan ei tiedä, kuka puhuu.”
About the Author
