Turkulaisissa sananlaskuissa kuuluu vanhan ajan arki, huumori ja suoruus. Kauniisti ei aina puhuttu, mutta usein puhuttiin osuvasti.
Kokosimme yhteen 25 turkulaista sananlaskua, joissa elää yhä paikallinen murre, kansanviisaus ja pieni pilke silmäkulmassa.
Tämä osuu aika hyvin siihen haarukkaan ja kuulostaa juuri tuollaiselta jutulta.
Tässä muutamia turkulaisia sananlaskuja listattuna aakkosjärjestyksessä:
- Arvonsa miäsi ansaitseepi, vaan ei liika ylistystä.
- Asia on siitä laadusta ja poika siitä säädystä, ettei sitä piijalle naiteta.
- Ei kala miästä hae, jollei miäs kala.
- Ei luulo ol tiaro väärtti.
- Ei oppi tyhmemmäks tee.
- Ei paholainenka poikasians moiti.
- Ei pappika kaht kertta saarna lue.
- Ei se kato ku nai, eikä se nai ku katto.
- Isäntä on vieran väärtti ja välist parempiki.
- Kokenu kaik tiättä, vaivane kaik kokke.
- Ku kaukka hakke, ni likki löyttä.
- Kun yö oike raskaast makkaa, ni päivä mennee levätes.
- Kyl hulluki humali plokka, mut siihe järkki tarvita, ko naure karvita.
- Kyllä miäs sen kestää, mitä miäs antaa.
- Kylässä hyvä, mutta kotona paras.
- Lahnan pää ku lamppan pää, hauen pää ku halon pää, kuhan pää ku Juhan pää.
- Minkä nuarena oppii, sen vanhana taitaa.
- Missäs kärvänen olis jos ei hevosen takapuales?
- Miäs se on ku paikkas pittä.
- Oma suu o likempänä ko kontin suu.
- Saa pirusta siunaten ero, vaan pahasta ämmästä ei saa kirotengaan.
- Siemenistäns puu tunneta.
- Soutajalta ei lopu vesi eikä työntekiältä työ.
- Varha mylly ja myöhä kirkko, nii selkki molemmist vikkelän pois.
- Velka o veli otettaissa, veljenpoika maksettaissa.
Loppukaneetti
Vanhoissa sananlaskuissa elää yhä jotain sellaista, mitä ei saa kirjoista eikä tekoälyltä – ihmisten arki, huumori ja tapa katsoa maailmaa suoraan silmiin.
Kommentoi alle, mikä kaupunki tai paikkakunta voisi olla seuraavana vuorossa. Kommentointi on avoinna viikon ajan, ja voit lähettää omia sananlaskuja tai ehdotuksia myös sähköpostitse osoitteeseen toimitus@japyh.com.
About the Author
