He tappoivat, kiristivät ja hallitsivat pelolla – ja silti heistä tehtiin kulttuurimme ikoneita.Maailmassa on miehiä – ja joskus naisiakin – joiden teot ovat verisiä, mutta joiden nimet ovat jääneet historiaan aivan toisenlaisessa valossa. Heistä on tehty elokuvia, kirjoja, dokumentteja ja jopa idoleita. Heidän rikoksensa tunnetaan, mutta silti heistä puhutaan usein kuin sankareista. Miksi näin käy? Onko kyse karismasta, mediasta – vai siitä, että osa meistä ihailee kapinallisuutta enemmän kuin kuuliaisuutta?
Tässä viisi rikollisjohtajaa, jotka tunnetaan synkistä teoistaan – mutta joiden nimiin vannotaan yhä.
1. Sonny Barger – Enkelipomojen enkeli
Hells Angels -jengin perustajajäsen ja kasvot
Rikoshistoria: Ralph Hubert ”Sonny” Barger (1938–2022) oli Hells Angels -moottoripyöräjengin Oaklandin osaston perustajajäsen ja koko liikkeen tunnetuin hahmo. Hän liittyi enkeleihin jo vuonna 1957 ja nousi nopeasti kansainvälisen rikollisjärjestön keulakuvaksi. Hän oli mukana myös The Rolling Stonesin pahamaineisessa Altamontin keikassa vuonna 1969, jossa Helvetin enkelit toimivat järjestyksenvalvojina – surkein seurauksin. Häntä epäiltiin vuosikymmenten aikana lukuisista rikoksista, mutta sai vain harvoja tuomioita. 1980-luvulla hän sairastui kurkunpään syöpään ja menetti äänihuulensa, mutta jatkoi vaikuttamista moottoripyöräkulttuurin sisällä.
Sankarin sädekehä: Barger kirjoitti useita omaelämäkertoja ja esiintyi muun muassa Sons of Anarchy -sarjassa, jossa hän myös näytteli. Hänestä tuli kulttuurillinen antisankari: mies, joka eli omien sääntöjensä mukaan, puhui vapauden puolesta ja rakensi ympärilleen lähes ikonisen hahmon. Hunter S. Thompsonin ja Zimmermanin veljesten teokset vakiinnuttivat Bargerin paikan rikoshistorian rokkitähdessä.
2. Al Capone – Chicagon Robin Hood
Pimeän ajan gangsteri, joka ruokki kansaa
Rikoshistoria: Yhdysvaltalainen gangsteri Alphonse Gabriel ”Al” Capone (1899–1947), lempinimeltään ”Scarface”, rakensi valtansa kieltolain aikaisella viinatrokauksella ja järjestäytyneellä rikollisuudella Chicagossa. Hän nousi Johnny Torrion oikeaksi kädeksi ja peri tämän liiketoimet. Capone oli armoton kilpailijoitaan kohtaan ja yhdistettiin muun muassa vuoden 1929 veriseen ystävänpäivän verilöylyyn. Vaikka Caponea ei koskaan saatu tuomiolle murhista, hänet vangittiin veropetoksista ja lähetettiin lopulta Alcatrazin vankilaan. Hän sairastui syfiliksen aiheuttamaan dementiaan ja kuoli 48-vuotiaana sydämen pettäessä.
Sankarin sädekehä: Caponea ei nähty pelkästään rikollisena vaan myös katujen kuninkaana ja laman ajan hyväntekijänä. Hän järjesti ilmaissoppaa Chicagon köyhille ja pukeutui arvokkaasti, mikä loi hänestä myyttisen hahmon. Media ja elokuvat rakensivat hänestä amerikkalaisen rikosromantiikan arkkityypin – tappavan charmantin miehen, jolla oli oma moraalinsa.
3. Pablo Escobar – Huumeparoni ja kansan isä
Medellínin herraksi noussut miljardööri
Rikoshistoria: Kolumbialainen huumeparoni Pablo Emilio Escobar Gaviria (1949–1993) nousi maailman rikkaimpien miesten joukkoon kokaiinikaupan avulla. Hän aloitti uransa katuhuijauksilla, mutta 1970-luvulla siirtyi kokaiinibisnekseen. Medellínin kartelli, jota Escobar johti, hallitsi huippuvuosinaan jopa 80 % Yhdysvaltoihin salakuljetetusta kokaiinista. Hänen väkivaltainen valtansa perustui taktiikkaan ”plata o plomo” – lahjus tai luoti. Escobar oli vastuussa sadoista murhista ja jopa poliittisista salamurhista, mutta onnistui välttämään luovutuksen Yhdysvaltoihin rakentamalla itselleen luksusvankilan. Escobar kuoli Medellínissä Kolumbian erikoisjoukkojen tulituksessa joulukuussa 1993.
Sankarin sädekehä: Escobar muistetaan Medellínin köyhien keskuudessa yhä Robin Hood -hahmona. Hän rakennutti asuntoja, kouluja ja urheilukenttiä sekä sponsoroi hyväntekeväisyyttä. Myös hänen ylellinen Hacienda Nápoles -tilansa eläimineen on osa legendaa. Hänen elämäntarinaansa on romantisoitu erityisesti Netflixin Narcos -sarjassa, jossa hänestä tehtiin kylmäverinen mutta karismaattinen rikollinen – eräänlainen synkkä kansansankari.
4. Totò Riina – ”Corleonen peto”
Sisilian mafian armoton johtaja
Rikoshistoria: Salvatore ”Totò” Riina (1930–2017) oli Cosa Nostran johtaja ja tunnetuin corleonelaisen mafiaperinteen kasvatti. Häntä kutsuttiin nimillä ”La Bestia” ja ”La Belva” – Peto – eikä syyttä: hänen uskotaan määränneen satoja murhia, joista hän sai yli sata elinkautista tuomiota. Riina nousi koko järjestön johtoon 1980-luvun alussa ja aloitti avoimen sodan Italian valtiota vastaan. Hän antoi käskyn syyttäjien Giovanni Falconen ja Paolo Borsellinon sekä kenraali dalla Chiesan murhiin. Häikäilemättömyytensä vuoksi Riina muutti Italian rikoshistorian kulkua.
Sankarin sädekehä: Vaikka Riina ei ollut mediaseksikäs hahmo, Sisilian maaseudulla hänet nähtiin vuosikymmenten ajan omien suojelijana. Hän tarjosi töitä, rahoitusta ja oikeutta – mafiakoodiston mukaisesti. Hänestä tehtiin myös draamasarjoja, kuten Il capo dei capi, jossa Riinan tarina sai lähes Shakespearen tragedian sävyn. Joillekin hän oli kylmä diktaattori, toisille puolustaja järjestelmän ulkopuolella.
5. Jesse James – Villin lännen lainsuojaton
Ryöstäjä, josta tehtiin tarinoiden sankari
Rikoshistoria: Yhdysvaltalainen Jesse Woodson James (1847–1882) osallistui sisällissotaan, jonka jälkeen arkeen palaaminen ei onnistunut. Sen sijaan hän veljineen perusti James-Younger-jengin, joka ryösti pankkeja, junia ja postivaunuja vuosina 1866–1876. Ryöstö Minnesotan Northfieldissä päättyi verisesti: osa jengiläisistä ammuttiin tai vangittiin, ja vain Jesse ja Frank James pääsivät pakoon. Myöhemmin Jesse kokosi uuden jengin, mutta sen jäsenet osoittautuivat epäluotettaviksi. Lopulta Robert Ford ampui Jesse Jamesin tämän omassa kodissa huhtikuussa 1882.
Sankarin sädekehä: Historiankirjat ja länkkärielokuvat loivat Jamesista ikonisen hahmon – antisankarin, joka kapinoi rikkaita ja vallanpitäjiä vastaan. Todellisuudessa hänen elämänsä oli väkivallan ja vainoharhaisuuden sävyttämä, mutta kansa näki hänessä traagisen vapaustaistelijan.
Loppusanat – Sankaruus on joskus veren ja tarinan välinen ero
Kaikilla näillä hahmoilla on yksi yhteinen piirre: heidät muistetaan enemmän karismasta ja ”legendasta” kuin tekojensa synkkyydestä. Ehkä ihmismieli haluaa uskoa siihen, että pahuuskin voi olla inhimillistä – tai ainakin viihdyttävää.
Kuvat: Wikipedia.fi
Kuka meistä määrittää, mikä on sankaruutta ja mikä on vain hyvin markkinoitua rikollisuutta? Muista kommentoida!
About the Author
