<b>Sukupuuttoon kuolleen uusiseelantilaisen huia-linnun höyhen huutokaupattiin ennätyksellisen suurella summalla.</b> <em>Kuva: webbs.co.nz</em>
Huia-lintu katosi maailmasta yli vuosisata sitten, mutta sen höyhenet ovat yhä pyhiä. Yksi niistä myytiin lähes 23 000 eurolla – ja muistutti, että harvinaisuus tekee luonnosta ihmistä kalliimman.

Uuden-Seelannin sumuisissa metsissä lensi aikanaan lintu, jota maorit pitivät pyhänä. Huia ei ollut suurin eikä värikkäin, mutta sen sulkien kiiltävä musta ja valkea kärki kertoivat arvosta, jota ei voitu mitata rahassa. Huia-lintu katosi 1900-luvun alussa, kun eurooppalaisten höyhenvillitys ja metsästys veivät siltä viimeisenkin suojan.
Yli sata vuotta myöhemmin, vuonna 2024, huia palasi hetkeksi otsikoihin. Koskematon huia-linnun höyhen myytiin Uudessa-Seelannissa 46 521 Uuden-Seelannin dollarilla – noin 23 000 eurolla. Alun perin sen arvoksi arvioitiin vain 3 000 dollaria. Kun sulka lopulta vaihtoi omistajaa, siitä tuli maailman kallein höyhen.
Höyhen oli painoltaan vain yhdeksän grammaa. Mutta gramman hinta nousi yli 5 000 dollariin – neljäkymmentä kertaa kullan arvoon verrattuna.
Viimeinen varma havainto huiasta tehtiin vuonna 1907, ja sen uskotaan kadonneen 1920-luvulla. Siitä huolimatta lintu elää edelleen tarinoissa ja kulttuurissa. Maorit käyttivät sen höyheniä vain seremoniallisissa yhteyksissä – ne kuuluivat päälliköille ja arvovaltaa kantaville ihmisille. Huia esiintyy vanhoissa maorilauluissa ja sanonnoissa, muistutuksena luonnon pyhyydestä ja katoavaisuudesta.
Kun huia-lintu vaipui hiljaisuuteen, sen arvo kasvoi rajatta.
Vuonna 2023 pari täytettyä huia-lintua myytiin brittiläisessä huutokaupassa lähes puolella miljoonalla dollarilla. Uudessa-Seelannissa vaadittiin, että ne olisi palautettava kotiin – sinne, minne ne kuuluvat.
Höyhen, jota ei voi enää löytää luonnosta, on nyt muuttunut ihmisyyden peiliksi. Se kertoo, kuinka pitkälle olemme valmiita menemään omistaaksemme palan mennyttä maailmaa.
Ehkä juuri siksi huia-höyhen on enemmän kuin esine.
Se on hiljainen varoitus siitä, mitä menetämme, kun emme osaa enää pysähtyä ihailemaan kauneutta ennen kuin se katoaa.
