Eugen Schauman ampui 16. kesäkuuta Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin.

Schauman ja hänen metsästyskoiransa Lucas. Kuva: wikipedia

Eugen Schauman syntyi Harkovassa, nykyisessä Ukrainassa, 10. toukokuuta vuonna 1875 everstiluutnantti Waldemar Schaumanin ja Elin Maria Schaumanin kuusilapsisen perheen toiseksi vanhin lapsi. Hänen vanhempansa olivat pikkuserkkuja keskenään, molemmat kuuluivat Schaumanin tunnettuun ja arvostettuun aatelis- ja upseerisukuun. Elin Schaumanin isä oli Porvoon piispa Frans Ludvig Schauman. Eugen Schaumanin isoveli Rafael oli syntynyt kaksi vuotta aikaisemmin ja nuorempi sisar, taiteilija Sigrid Schauman syntyi vuonna 1877. Isä Waldemar Schauman yleni myöhemmin sotilasurallaan kenraaliluutnantiksi ja hänet nimitettiin vuonna 1894 Vaasan läänin kuvernööriksi ja vuonna 1898 senaattoriksi.

Isän sotilasuran vuoksi perhe joutui asumaan eri puolilla keisarikuntaa. Eugenin isänmaallisuus heräsi jo pikkupoikana, kun hänen äitinsä luki hänelle ääneen suomalaisen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoita.Teoksesta muodostui kotiinkaipuusta kärsivän pojan tärkein side etäiseen isänmaahansa. Ulkomaille Schaumaneille kuitenkin tihkui kirjeissä tietoja Suomessa harjoitetuista venäläistämis- ja sortotoimista. Schauman lähetti jo kahdeksanvuotiaana Puolan Radomista 24. toukokuuta 1883 Suomeen kirjeen, jossa luki (ruotsiksi): ”Olkaa hyvä ja vastaanottakaa tämä pieni avustus (yksi rupla) Juuttaan muistomerkkiä varten, Eugen Schauman”. Schauman oli kuullut, että Uudessakaarlepyyssä kerättiin varoja muistomerkkiä Suomen sodan Juuttaan taistelussa venäläisistä saadun voiton kunniaksi. Vänrikki Stoolin tarinoista kiinnostuneena ja innostuneena hän halusi ehdottomasti osallistua suunnitelmaan.

Hänen äitinsä Elin menehtyi syksyllä vuonna 1884 vain 34-vuotiaana. Eugenin ollessa tuolloin vain yhdeksänvuotias, jolloin hän joutui lähtemään oppikouluun Helsinkiin muun perheen jäädessä asumaan Puolaan. Äidin muisto säilyi hänelle tärkeänä lopun iän. Schaumanin koulunkäyntiä vaikeutti huonokuuloisuus. Hän kirjoitti vuonna 1885 ylioppilaaksi Nya svenska läroverketin (nyk. Gymnasiet Lärkan) koulusta. Hän suoritti vuonna 1899 Helsingin yliopistossa ylemmän hallintotutkinnon jasai seuraavan vuoden tammikuussa viran senaatin valtiovaraintoimituskunnan ylimääräisenä kopistina. Vuodesta 1901 hän työskenteli kouluylihallituksen apukamreerina, aluksi väliaikaisena ja vuoden 1903 alusta vakinaisessa virassa.

Eugen Schauman harrasti innokkaasti urheilua mm. purjehdusta, hiihtoa ja varsinkin ammuntaa, jonka kaikenlainen edistäminen oli hänelle tärkeää. Hän kävi ahkerasti harjoittelemassa Suomen Metsästysyhdistyksen ampumaradalla Helsingin Oulunkylässä.

Eugenin isä Waldemar Schauman erosi kesällä 1900 senaattorin tehtävistään vastalauseeksi kielimanifestille, joka teki venäjän kielestä pakollisen oppiaineen kouluissa. Tapahtuma herätti nuoren Eugen Schaumanin vihan venäläisiä ja heidän harjoittamiaan sortotoimia vastaan.

Schauman palvoi sairaalloisesti rakastavasti suomenruotsalaista naista nimeltä Elin Borgström, mutta suhde oli hieman myrskyinen, kun Eugen syksyllä 1903 kosi Borgströmiä ja sai tylyn vastauksen ”Aldrig, ei koskaan”.

Helmikuussa 1904 Schauman teki mielenkuohuissaan oman testamenttinsa, jossa kertoi tekevänsä ampua Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ja itsensä. Testamentin viimeisillä riveillä luki ”Elin, kun luet näitä rivejä, ei minua enää ole olemassa”.

Ennen suurta veritekoa Schauman kirjoitti Venäjän keisarille ja Suomen suuriruhtinaalle Nikolai II:lle lähettämässään kirjeen, johon hän raapusti tekstin ”Omalla elämälläni olen minä sovittava rikokseni. Tyynenä ja iloisena menen nyt kuolemaan.”

Eugen Schauman toteutti suuren hirmutekonsa ampumalla haavoittaen 16. kesäkuuta kello 11 Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia Senaatintorin varrella sijaitsevassa Senaatintalossa, nykyisessä Valtioneuvoston linnassa, jonka jälkeen hän ampui itsensä. Bobrikov kuljetettiin Kirurgiseen sairaalaan, jossa hänet leikattiin. Hän kuoli tunti puolen yön jälkeen.