Suomea kutsutaan mielellään urheilumaaksi. Ja jos keskusteluun eksyy yleisurheilu, jostain ilmestyvät nopeasti Paavo Nurmi, keihäänheitto ja lentävät suomalaiset.
Historia on komea. Sitä ei käy kiistäminen.
Ensimmäisissä yleisurheilun EM-kisoissa Torinossa vuonna 1934 Suomi kahmi peräti 13 mitalia: viisi kultaa, neljä hopeaa ja neljä pronssia. Eikä tätä voi laittaa edes kokonaan Paavo Nurmen harteille, sillä hänen suurimmat kilpailuvuotensa olivat jo takana.
Suomalainen yleisurheilu eli silti vahvana.
Mutta jossain vaiheessa kone alkoi yskiä.
Mitä Tukholmassa 1958 tapahtui?
Jos Suomen EM-historiasta haluaa etsiä yhden rajapyykin, Tukholma 1958 näyttää sellaiselta.
Vielä 1950-luvun alkupuolella suomalaisia mitaleita tuli EM-kisoista runsain mitoin. Tukholmassa jäljelle jäi yksi: Eeles Landström (1932-2022) voitti seiväshypyn Euroopan mestaruuden Bernissä vuonna 1954 suomenennätystuloksella 440 ja Tukholmassa 1958 tuloksella 4,50.
Kultamitali on kultamitali. Sitä ei pidä vähätellä.
Mutta Suomen aiempiin EM-kisoihin verrattuna ero oli valtava.
Mitä tapahtui?
Ehkä muu Eurooppa yksinkertaisesti oppi juoksemaan, hyppäämään ja heittämään siinä missä suomalaisetkin. Harjoittelu kehittyi, kilpailu laajeni ja vanha suomalainen etumatka katosi.
Suomi ei enää omistanut kestävyysjuoksua eikä keihäänheitto ollut automaattinen mitalikone.
Vielä kerran pojat – ja tytöt
Täysin suomalainen yleisurheilu ei tietenkään kadonnut mihinkään.
Rooman EM-kisoissa 1974 tapahtui jotain, joka nykyisestä näkökulmasta näyttää lähes käsittämättömältä: Suomi voitti 10 mitalia.
Neljä kultaa, yksi hopea ja viisi pronssia.
Neljä vuotta myöhemmin Prahassa 1978 tuli vielä kuusi mitalia.
Niitä voi pitää viimeisinä suurina muistutuksina siitä Suomesta, joka joskus kuului eurooppalaisen yleisurheilun ehdottomiin mahtimaihin.
Sen jälkeen mitalisateet ovat muuttuneet enemmän yksittäisiksi kuuroiksi.
Välillä tulee hieno onnistuminen, välillä kokonainen hyvä kisaviikko. Münchenissä 2022 Suomi sai neljä mitalia, mikä tuntui jo pieneltä yleisurheilun renessanssilta.
Sitten Roomassa 2024 saatiin yksi pronssi.
Birminghamissa 2026 Suomella on tätä kirjoitettaessa kaksi mitalia: yksi kulta ja yksi hopea.
Hienoja saavutuksia molemmat.
Mutta historiaa vasten niitä katsellessa mittakaava muuttuu.
Olemmeko enää yleisurheilumaa?
Tämä lienee se epämukava kysymys.
Suomessa puhutaan edelleen yleisurheilusta kuin se olisi jotenkin luonnostaan kansallinen vahvuutemme. Ehkä se on osa identiteettiämme, mutta tulosluettelo ei elä nostalgialla.
Paavo Nurmi ei juokse enää 10 000 metriä.
Matti Järvinen ei ota keihästä käteen.
Lasse Virén ei ilmesty viimeiselle kierrokselle pelastamaan tilannetta.
Nykyisten urheilijoiden pitää pärjätä nykyisessä Euroopassa, jossa kilpailijoita ja huippu-urheilun osaamista löytyy joka suunnasta.
Siksi ehkä pitäisi lakata odottamasta, että suomalaiselle kuuluu mitali vain siksi, että rinnassa lukee FIN.
Jokainen nykyinen EM-mitali on ansaittu kovan kansainvälisen kilpailun keskellä.
Silti saan kai kysyä:
Jos Suomi edelleen on yleisurheilumaa, missä ne mitalit ovat?
Torinossa 1934 niitä tuli kolmetoista.
Roomassa 1974 kymmenen.
Prahassa 1978 kuusi.
Nykyään jo kaksi saa meidät keittämään kultakahvit ja hopeakahvit.
Ehkä suomalainen yleisurheilu ei ole kuollut.
Mutta kyllä se aika kaukana siitä mahtimaasta on, jonka muistolla edelleen mielellämme lämmittelemme.
Suomen menestynein EM-kisaurheilija on Ilmari Salminen (1932–2022), joka kilpaili vuosina 1934–1938 5 000 ja 10 000 metrin matkoilla saavuttaen kaksi kultamitalia ja yhden pronssimitalin. Vastaavaan mitalimäärään ovat yltäneet ainoastaan 110 metrin aitajuoksija Arto Bryggare (1978–1986) ja keihäänheittäjä Tero Pitkämäki (2006–2014), jotka kumpikin saavuttivat yhden hopean ja kaksi pronssimitalia.
Kommentoi näkökulmaa
Onko Suomi mielestäsi edelleen yleisurheilumaa, vai elämmekö liikaa menneiden vuosikymmenten saavutuksilla?
Kerro oma näkemyksesi kommenttikentässä. Mitkä asiat suomalaisessa yleisurheilussa ovat muuttuneet – ja mitä pitäisi tehdä, jotta Suomi palaisi lähemmäs Euroopan kärkeä?
Kommentointi on avoinna viikon ajan.
Tietoja kirjoittajasta
