Kun mielikuvitus kohtaa nimilautakunnan, pöydälle jää sekä rakkautta että hylkäysleimoja. KUVA: GEMINI TEKOÄLY
Nimi ei ole pelkkä sana paperissa. Se on osa ihmisen tarinaa, sukua ja joskus myös yhteiskunnan sääntöviidakkoa. Stars Insiderin kokoama juttu kielletyistä vauvojen nimistä eri puolilla maailmaa sai pohtimaan, missä kulkee vanhempien luovuuden ja viranomaisten punakynän raja.
Vauvan nimeäminen on yksi niistä asioista, joissa vanhemmat saavat usein käyttää mielikuvitustaan. Toiset valitsevat nimen suvusta, toiset musiikista, elokuvista, urheilusta tai jostain täysin omasta kokemuksesta. Sitten on niitä vanhempia, jotka katsovat vauvaa ja ajattelevat: tästä tulee Nutella.
Kaikki maat eivät kuitenkaan taputa tälle luovuudelle. Monissa maissa on lakeja tai nimilautakuntia, jotka voivat hylätä nimen, jos sen katsotaan olevan lapselle haitallinen, pilkkaava, liian outo, arvonimeen viittaava tai muuten maan nimikäytäntöjen vastainen.
Stars Insiderin lista kielletyistä vauvojen nimistä ympäri maailmaa on samaan aikaan huvittava, hämmentävä ja vähän surullinenkin. Se kertoo paljon siitä, miten eri maissa suhtaudutaan nimeen. Joillekin nimi on vanhempien oikeus. Toisille se on lapsen suoja. Ja joillekin viranomaisille se on lomake, johon väärä kirjain ei mahdu.
Nutella ei kelvannut Ranskassa
Ranskassa vanhemmat halusivat antaa tyttölapselleen nimeksi Nutella. Suklaa-hasselpähkinälevite saattaa olla monelle aamupalan pelastaja, mutta lapsen nimeksi se ei oikeuden mielestä sopinut. Perusteluna oli, että nimi voisi tehdä lapsesta pilkan kohteen.
Lopulta lapselle annettiin nimeksi Ella. Siinä viranomainen tavallaan pyyhki paahtoleivän päältä levitteen pois ja jätti jäljelle vähän pehmeämmän version.
Cyanide – nimi, jossa meni kaikki pieleen
Iso-Britanniassa eräs äiti halusi antaa lapselleen nimeksi Cyanide. Hän piti nimeä kauniina ja yhdisti sen jopa Adolf Hitlerin kuolemaan, minkä hän ajatteli antavan nimelle myönteisen sävyn.
Tässä kohtaa oikeus oli eri mieltä. Ja ehkä hyvä niin.
On nimiä, joiden kohdalla luovuus ei enää kuulosta luovuudelta, vaan varoitusmerkiltä. Cyanide eli syanidi on juuri sellainen nimi, jossa lapsen tuleva koulutie olisi alkanut aika raskaalla repulla.
Camilla – tavallinen nimi, väärä kirjain
Yksi erikoisimmista tapauksista löytyy Islannista. Camilla kuulostaa suomalaiselle täysin tavalliselta nimeltä, mutta Islannissa ongelmaksi tuli kirjain C. Islannin nimisäännöissä nimen pitää sopia maan kieleen ja aakkosiin, ja C ei kuulu islannin aakkosiin samalla tavalla kuin K.
Reykjavíkin pormestarina vuosina 2010–2014 toiminut Jón Gnarr on kritisoinut Islannin nimisäädäntöä juuri tämän tapauksen kautta. Hänen tyttärensä nimi kirjoitettiin muodossa Kamilla, vaikka taustalla oli halu käyttää Camilla-muotoa. Gnarr on kutsunut sääntöä epäoikeudenmukaiseksi, typeräksi ja luovuuden vastaiseksi.
Eli lapsen nimi ei ollut väärä. Kirjain vain oli väärässä maassa.
Talula Does the Hula from Hawaii – kun nimi karkaa käsistä
Uudessa-Seelannissa nousi esiin tapaus, jossa lapsen nimeksi oli annettu Talula Does the Hula from Hawaii. Se ei ollut lempinimi, vaan virallinen nimi.
Kun asia päätyi oikeuteen, vanhemmat menettivät huoltajuuden nimikiistan yhteydessä. Tapaus on hyvä muistutus siitä, että vaikka nimi voi olla leikkiä vanhemmille, lapselle se voi olla koko elämän mukana kulkeva taakka.
Nimi saa olla erikoinen. Mutta jos lapsen pitää joka kerta esitellä itsensä kuin matkailumainoksen loppulause, ollaan ehkä menty metsään.
Robocop, Facebook ja muut Sonoran nimiaarteet
Meksikon Sonorassa viranomaiset julkaisivat aikanaan listan nimistä, joita ei enää hyväksytä lapsille. Mukana oli muun muassa Robocop, Facebook, Rambo, Email ja Lady Di.
Tässä kohtaa voi miettiä, mitä vanhemman mielessä tapahtuu, kun vastasyntynyt lapsi näyttää niin paljon sähköpostilta, että nimeksi tulee Email.
Toisaalta tämä kertoo myös ajasta. Ennen lapselle annettiin nimi suvun, pyhimyksen tai luonnon mukaan. Nyt joku voi katsoa ruutua, nähdä Facebookin ja ajatella: tuosta tulee meidän poika.
Metallica voitti lopulta Ruotsissa
Ruotsissa Metallica oli aikanaan kielletty nimi, mutta vanhemmat veivät asian oikeuteen ja voittivat. Lopulta nimi hyväksyttiin.
Tämä on ehkä koko listan rokkihenkisin tapaus. Jos lapsi saa nimekseen Metallica, siinä on ainakin selvää, että vanhemmat eivät kuunnelleet pelkkää hissimusiikkia.
Ruotsissa on muutenkin nähty nimisekoilua. Kuuluisin lienee mahdoton kirjainhirviö Brfxxccxxmnpcccclllmmnprxvclmnckssqlbb11116, jonka väitettiin lausuttavan “Albin”. Siinä kohtaa nimilautakunta varmaan haki kahvia, särkylääkettä ja uuden virkailijan.
Chanel, Mercedes ja tuotemerkkien ongelma
Sveitsissä nimet kuten Chanel ja Mercedes voivat törmätä sääntöihin, jos niiden katsotaan viittaavan liikaa tuotemerkkeihin. Monessa maassa lapselle ei haluta antaa nimeä, joka kuulostaa enemmän mainokselta kuin ihmiseltä.
Tämä on ymmärrettävä linja. Lapsi ei ole tuote, kampanja tai sponsoroitu sisältö. Vaikka maailma on mennyt siihen suuntaan, että kaikkea brändätään, vauvan otsaan ei ehkä kannata lyödä logon leimaa heti syntymässä.
Entä Suomi?
Suomessakin nimissä on omat rajansa. Digi- ja väestötietovirasto voi hyväksyä uuden etunimen ilman nimilautakunnan käsittelyä, mutta jos nimi epäilyttää, siitä pyydetään nimilautakunnan lausunto. Etunimen pitää lähtökohtaisesti vastata muodoltaan, sisällöltään ja kirjoitusasultaan vakiintunutta etunimikäytäntöä. Nimi ei saa aiheuttaa pahennusta tai haittaa, eikä se saa olla ilmeisen sukunimityyppinen tai vakiintunut toisen sukupuolen nimeksi ilman erityisiä perusteita.
Vuonna 2025 Suomessa hylättyjen nimien joukossa oli esimerkiksi sellaisia nimiä kuin Kaaos ja Sampomakkara, jotka eivät kelvanneet etunimiksi. MTV Uutisten mukaan nimilautakunnan hylkäämät nimet kertovat hyvin siitä, että luovuus ei aina riitä, jos nimi ei sovi lain vaatimuksiin tai voi aiheuttaa lapselle haittaa.
Suomessa erikoiset nimet eivät silti ole uusi asia. Vanhoissa nimissä on ollut paljon runollisuutta, uskonnollisuutta, luontoa ja suuria tunteita. Nimet kuten Armas, Lempi, Toivo, Onni ja Rauha kertovat ajasta, jossa nimi saattoi olla samalla toive lapselle.
Ja sitten on niitä yhdistelmiä, jotka kuulostavat melkein runolta. Yksi parhaista suomalaisista nimikokonaisuuksista voisi olla Oma Armas Rakas — tai ainakin ajatus siitä on niin suomalaisen hellä ja samalla oudon koominen, että sitä parempaa nimeä on vaikea keksiä.
Siinä olisi lapsella jo syntyessään koko rakkauskirje passissa.
Kun nimi kantaa sukua
Itselleni nimet eivät ole vain nimiä. Ne ovat sukua, muistia ja joskus kokonaisia aikakausia. Kaikki isovanhempani ovat syntyneet ennen Suomen itsenäistymistä vuonna 1917. Se tuntuu välillä uskomattomalta. En ole vielä ikäloppu, mutta sukuhistoria kulkee niin lähellä, että välillä sitä tuntee olevansa jo valmista museotavaraa.
Loppukoukku
Kun Camilla ei kelpaa Islannissa, Nutella ei kelpaa Ranskassa ja Sampomakkara ei kelpaa Suomessa, voi todeta yhden asian: lapselle saa antaa paljon, mutta ihan mitä tahansa nimeä ei sentään saa antaa.
Nimi on usein ensimmäinen lahja, jonka ihminen saa. Joskus se on suvun perintö. Joskus vanhempien unelma. Joskus viranomaisen hylkäämä lomake.
Ja joskus nimi on vain yksi kirjain väärässä maassa tai sitten maailma vain pelkää liikaa mielikuvitusta.
About the Author
