Syyskuun 2. päivä vuonna 1666 jäi pysyvästi Lontoon historiaan. Varhain sunnuntaiaamuna Thomas Farrinerin leipomosta Pudding Lanelta alkanut tulipalo levisi nopeasti kaupungin tiheään rakennettuihin puutalokortteleihin. Kuiva kesä ja voimakas itätuuli tekivät sammuttamisesta lähes mahdotonta.
Lontoon suuri palo riehui 2.–5. syyskuuta ja tuhosi valtavan osan silloisesta City of Londonista. Liekeissä hävisi noin 13 200 taloa, 87 kirkkoa sekä vanha St Paulin katedraali. Arviolta 70 000 kaupungin noin 80 000 asukkaasta menetti kotinsa.
Paloa yritettiin hillitä muun muassa purkamalla rakennuksia liekkien etenemisreitin varrelta ja muodostamalla palokatkoja. Lopulta tuulen tyyntyminen ja laajemmat palokatkot auttoivat saamaan tilanteen hallintaan.
Palon kuolonuhrien tarkkaa määrää ei tunneta. Aikalaislähteissä uhreja kirjattiin vähän, mutta myöhemmin on huomautettu, ettei kaikkia kuolemia välttämättä koskaan saatu selville. Aineelliset ja inhimilliset seuraukset olivat joka tapauksessa valtavat.
Katastrofin jälkeen Lontoo rakennettiin suurelta osin uudelleen. Uuden St Paulin katedraalin suunnitteli arkkitehti Christopher Wren, ja palon muistoksi Pudding Lanen läheisyyteen rakennettiin myöhemmin The Monument -muistomerkki.
Päivän kappale ei tietenkään kerro vuoden 1666 suurpalosta. Fergien vuonna 2006 julkaistu London Bridge (Oh snap) sopii päivään jo nimensä vuoksi – moderni ja hieman ilkikurinen vastapaino lähes 360 vuoden takaiselle katastrofille.
Syyskuun 2. päivänä muistetaan siis hetki Lontoota, joka paloi lähes poroksi mutta nousi raunioistaan uudelleen.
