B.B. King (1925–2015) teki Lucille-kitarastaan yhden blueshistorian tunnetuimmista äänistä. Bluesin kuningas olisi täyttänyt 101 vuotta 16. syyskuuta 2026. Kuva: tekoälyllä tehty.
Bluesin historian suurimpiin nimiin kuuluva B.B. King syntyi 16. syyskuuta 1925 Mississippissä Itta Benan seudulla. Jos Riley B. King eläisi edelleen, hän täyttäisi tänään 101 vuotta.
King kuoli 14. toukokuuta 2015 Las Vegasissa 89-vuotiaana, mutta hänen jättämänsä jälki bluesiin, rockiin ja ennen kaikkea sähkökitaran soittamiseen kuuluu edelleen. Hänen soittonsa tunnisti usein jo muutamasta nuotista. Siihen ei tarvittu nopeinta mahdollista sormityöskentelyä tai valtavaa nuottimäärää – King sai yhdenkin äänen taipumaan, värisemään ja kertomaan tarinaa.
Riley B. Kingistä tuli B.B.
Riley B. King kasvoi köyhissä oloissa Mississippissä ja teki jo lapsena töitä puuvillapelloilla. Musiikki tuli hänen elämäänsä muun muassa gospelin ja kirkon kautta. Myöhemmin hän muutti Memphisiin, jossa hänen serkkunsa, bluesmuusikko Bukka White, auttoi nuorta kitaristia eteenpäin.
King työskenteli myös memphisiläisellä WDIA-radioasemalla. Siellä hänestä käytettiin nimeä Beale Street Blues Boy, joka lyheni ensin muotoon Blues Boy ja lopulta kahdeksi kirjaimeksi, jotka maailma oppi tuntemaan: B.B.
Ensimmäiset levytyksensä King teki vuonna 1949. Seuraavien vuosikymmenten aikana hänestä kasvoi yksi bluesin suurista kansainvälisistä tähdistä ja samalla muusikko, joka auttoi viemään bluesia yleisölle, joka ei välttämättä muuten olisi koskaan löytänyt tyylilajin pariin.
Lucille oli enemmän kuin kitara
B.B. Kingistä ei voi puhua mainitsematta Lucillea.
Lucille ei ollut vain yksi tietty kitara, vaan King antoi saman nimen kitaroilleen vuosikymmenten ajan. Nimen taustalla oli tarina tanssipaikan tulipalosta. Kahden miehen välinen tappelu kaatoi tilassa olleen palavan lämmittimen, ja rakennus syttyi tuleen. King pääsi ensin ulos mutta palasi vaarallisesti sisälle pelastamaan kitaransa.
Myöhemmin hän sai kuulla miesten tapelleen Lucille-nimisestä naisesta. King alkoi kutsua kitaraansa Lucilleksi muistutukseksi siitä, ettei enää koskaan vaarantaisi henkeään samalla tavalla tai lähtisi tappelemaan naisesta.
Lucillesta tuli käytännössä Kingin toinen ääni. Hän lauloi ensin itse ja vastasi sitten laululleen kitaralla. Hänen tavaramerkkejään olivat voimakkaat kielten taivutukset ja tunnistettava vibrato. King osoitti, ettei vaikuttava kitaransoitto tarkoita sitä, kuinka monta nuottia ehtii soittaa, vaan mitä niillä nuoteilla pystyy sanomaan.
The Thrill Is Gone nosti Kingin vielä suuremmaksi tähdeksi
B.B. King levytti uransa aikana valtavan määrän musiikkia, mutta hänen tunnetuimmaksi kappaleekseen nousi The Thrill Is Gone.
Vuonna 1969 levytetty versio nousi Yhdysvalloissa Billboard Hot 100 -listalla sijalle 15 ja toi Kingille hänen ensimmäisen Grammy-palkintonsa. King voitti uransa aikana kaikkiaan 15 Grammya, ja Recording Academy palkitsi hänet myös elämäntyöstään. Vuonna 1987 hänet valittiin Rock and Roll Hall of Fameen.
Kingin vaikutus ulottui kauas bluesin ulkopuolelle. Hänen soittonsa vaikutti useisiin myöhempiin kitaristipolviin, ja vuosien varrella hän teki yhteistyötä muun muassa Eric Claptonin ja U2:n kanssa. U2:n kanssa syntynyt When Love Comes to Town toi B.B. Kingin 1980-luvun lopulla jälleen uuden yleisön eteen. ([bbking.com][5])
B.B. King tuli Suomeen monta kertaa
Myös suomalaisyleisö sai nähdä blueslegendan useita kertoja.
King esiintyi Helsingin Kulttuuritalolla jo 17. lokakuuta 1972 ja uudelleen 30. lokakuuta 1973. Myöhempinä vuosina Suomen-vierailuihin kuuluivat esiintymiset esimerkiksi Pori Jazzissa, Puistobluesissa, Tampere-talossa ja Finlandia-talossa.
Helsingin jäähallissa King konsertoi 26. toukokuuta 2004. Elokuussa 2006 hän palasi samaan paikkaan osana jäähyväiskiertuettaan. Jäähyväiset osoittautuivat kuitenkin ennenaikaisiksi: King jatkoi esiintymistä ja nähtiin Helsingin jäähallissa vielä 1. heinäkuuta 2009. Hänen viimeinen esiintymisensä oli Chicagossa lokakuussa 2014.
Bluesin kuningas jäi elämään
B.B. Kingin kuolemasta on kulunut jo yli vuosikymmen, mutta hänen kitaransa ääni ei ole kadonnut mihinkään. The Thrill Is Gone, Every Day I Have the Blues, Rock Me Baby ja monet muut levytykset pitävät hänen perintönsä elossa.
B.B. King oli blueslegenda, laulaja ja ennen kaikkea kitaristi, joka pystyi tekemään yhdestä nuotista enemmän kuin moni kokonaisesta soolosta.
Mistä sinä muistat B.B. Kingin? Oliko jokin hänen kappaleistaan erityisen tärkeä – tai ehditkö nähdä blueslegendan esiintymässä Suomessa? Kerro muistosi. kommenteissa.
Tietoja kirjoittajasta
