Vesa-Matti Loirin tulkinta Lapin kesästä kunnioittaa Eino Leinoa ja suomalaista runoperintöä.
Tänään vietetään Eino Leinon päivää, virallisesti Runon ja suven päivää. Se on kunnianosoitus runoudelle, luonnolle ja suomalaiselle sanan säilälle. Ja mikäpä olisi tähän päivään sopivampi kappale kuin Vesa-Matti Loirin tulkinta Lapin kesästä – Leinon tunnetuimmasta runosta.
Loiri ei vain laula. Hän elää runon. Hän hengittää joka tavun, ja jokainen säe kaikuu kuulijassa kauan. Lapin kesä on samalla ylistys luonnonvoimille ja muistutus siitä, miten lyhyt mutta voimakas on suomalainen kesä – niin kuin ihmiselämäkin usein.
Tänään ajattelen myös henkilökohtaisesti suhdettani Eino Leinoon. Isoisoisäni Severi Nuormaa sai Leinolta viimeisen postikortin 11.6.1924. Kortissa luki sanat, jotka ovat kulkeneet suvussani nyt jo yli sadan vuoden ajan. Severi ei koskaan nähnyt tuota korttia – hän menehtyi seuraavana päivänä, 11. kesäkuuta 1924.
Haluan päättää tämän tekstin samoihin sanoihin, jotka Leino osoitti hänelle:
