AnaGonda turisee

Mummoni tarina talteen

Ajattelin kirjoittaa blogiini jälleen pienen tarinan sukulaisestani eli isoäidistäni Edith Nuormaasta. Tänään 26. maaliskuuta isoäitini eli mummoni täyttäisi 107 vuotta. Hän valitettavasti menehtyi vuosituhannen alussa vuonna 2001 tammikuun 17. päivänä.

Äitini äiti Edith Nuormaa (os. Ripatti) syntyi 26. maaliskuuta vuonna 1915 Pohjois-Savossa Joroisten kunnassa. Hän oli perheen kuopuksena, jossa oli jo neljä tyttölasta (Helmi, Hilja, Selma ja Johanna [Hanna]). Edith kävi koulua 9 kilometrin päässä kotoaan. Edith oli vasta 10-vuotias tyttö ja hänen neljä isosiskoa, kun heidän äitinsä menehtyi yllättäen. Tuosta menetyksestä meni vain hieman alle kaksi vuotta, kun heidän isäkin menehtyi. Toiseksi vanhin isosisko (Hilja) alkoi huolehtimaan pikkusiskoistaan. Edith kävi koulussa loppuun, jonka jälkeen kyläkauppias pyysi häntä töihin. Kyläkauppaan tuli myös sen aikaisia sanomalehtiä, josta Edith löysi kotiapulaisen ilmoituksen. Tuon ilmoituksen oli tehnyt lehtimies Arvi ja hänen vaimonsa opettaja Hellin Nuormaa. Edith tarttui yllättäen toimeen ja vastasi tuohon ilmoitukseen. Yllättäen hän sai myöntävän vastauksen ja tuolloin Edith lähti 18-vuotiaana arastelematta kohti tuntematonta kaupunkia nimeltä Turku ja silloin oli Kalevalan päivä helmikuun 28. päivänä. Edith tapasi lehti-ilmoituksen perheensä juna-asemalla ja työt perheessä alkoivat. Hän ehti tehdä perheessä vain muutamia vuosia töitä kotiapulaisena, kun perheessä tapahtui traaginen perhetapahtuma, sillä perheen rouva Nuormaa menehtyi äkillisesti.

Leski lehtimies Arvi Nuormaa muutti kotiapulaisensa kanssa Helsinkiin ja pyysi mukaansa kodinhoitajansa Edithin. 1940-luvun alkupuoliskolla Helsingissä välirauhan aikaan. Huvittava kohtaus sattui pommisuojassa olihan tuolloin juuri sota-aika. Siellä oli Leena -niminen koira samassa tilassa kuin Edith raskaana. Silloin Arvi totesi : “Jos se on tyttö se on Leena.” Näinhän siinä kävi, Arvin siskolta Sirkka Ruotsalaiselta (os. Nuormaa) sain toisen nimen Sirkka ja sen Leenan nimen lisäksi. Perhe asui jonkun aikaa Helsingissä, sitten sotaa pakoon Lempäälään ja sieltä Naantaliin ja lopulta Arvin äidin luo Turkuun joulukuun kolmantena päivänä vuonna 1943. Siellä elämä jatkui edelleen. Arvi jatkoi Turussa suomennostöitä ja taidearvosteluja lehtiin sekä kirjoitti myös pakinoita Turun Päivälehteen. Edith pääsi Hellaksen keittiöön keittäjäksi. Arvi sairastui ja lopulta menehtyi helmikuussa 25. vuonna 1956. Edith lopetti Hellaksen keittiössä työnsä ja siirtyi ystävänsä kauppaan töihin puotipuksuksi. Ystävän kauppa sijaitsi Turun Itäharjulla. Siellä hän oli monia vuosia, kunnes ystävä sairastui ja oli pakko lopettaa kauppatoiminta. Edith lopettamisen jälkeen jatkoi myyjän hommia Turun keskustassa sijaitsevassa Malmstenin kaupassa eläkeikäänsä asti. Eläkepäivät hän sai elää rauhallisesti. Hän sai elää pitkän vaiherikkaan elämän läheisten ystäviensä ja sukulaisten kanssa. Edith Nuormaan elämä päättyi vuonna 2001 tammikuun 17. päivän.

AnaGonda