Jouluaattoon on enää neljätoista päivää. Tänään avaamme luukun, joka vie meidät ajassa taaksepäin – muistojen ja perinteiden äärelle.Joulukalenterimme 10. luukku on omistettu isoisoisälleni, Severi Nuormaalle (1865–1924). Hän oli runoilija, kansansivistäjä ja lehtimies, jonka sanat kantoivat voimaa ja toivoa monelle. Tämän päivän luukussa näette hänen runonsa Joululaulu, joka on kirjoitettu 1900-luvun alussa tai ehkä jo sitä ennen.

Runo kuvaa kauniisti perinteisen suomalaisen joulun tunnelmaa. Pöydän yllä heiluu himmeli, kynttilät valaisevat hämärää iltaa, ja ulkona vinkuva tuuli muistuttaa talven kylmyydestä. Samalla runo puhuu rauhan kaipuusta – piltti pienoinen kuiskii rauhaa maailmaan, joka sen kipeästi tarvitsee.

Kuvan kulmassa oleva teksti ”Vieläkö helskytät, hei, tätä suomesi soipoa kieltä” on peräisin Eino Leinon kirjoittamasta postikortista, jonka hän lähetti isoisoisälleni kesäkuussa 1924. Kortti saapui kaksi päivää isoisoisäni kuoleman jälkeen, joten hän ei koskaan nähnyt ystävänsä lähettämää viestiä. Kortti kuitenkin säilyi ja on edelleen tallessa muistona heidän välisestään ystävyydestä ja runoudelle omistautumisesta.Tämä luukku on pieni kunnianosoitus isoisoisäni elämäntyölleen ja lahjakkuudelleen – ja toivon, että se tuo myös lukijoille joulun rauhaa ja kauneutta.